keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Vinhasti leviävä lehtosinilatva

Tuoksun pysäyttämänä löysin lehtosinilatvan puutarhamyymälän hyllystä 
pari kesää sitten, ja otin kolme taimea mukaani.
Tuona kesänä olin tehnyt mökkipihaan uuden kukkapenkin, 
ja lehtosinilatvaan ihastuneena istutin taimet pionien ja akileijojen väliin. 

Oli kukintaa, tuoksua ja mehiläisiäkin, eli sain mihin ihastuin ja enemmänkin. 

Lehtosinilatva // Polenomium caeruleum


 Tänä kesänä (vai joko kesästä 2017 puhutaan viime kesänä?) huomasin sinilatvojen 
villiintyneen kasvuun - siementaimia oli pitkin penkkiä. Luin tämän leviävän suikertavan juurakon sekä siementen avulla.
Siirtelin siementaimia pois kukkapenkistä toisaalle, 
missä nämä villikot saisivat riehaantua rauhassa, 
mutta kukkapenkissäkin näitä suikertelijoita vaan tupsahteli lisää.
 
Lokakuun kukintaa.

Lehtosinilatvan pieniä taimivillikoita

Ei auttanut muu kuin siirtää emotaimetkin toisaalle, 
niin nätti kuin tämä sininen lisä olisi omalla paikallaan ollutkin. 
Kukkavarsien katkaisu kukinnan jälkeen olisi toinen vaihtoehto,
mutta annan näiden nyt kukkia siellä missä saavat olla luonteelleen tyypillisinä;
villinä ja vapaina. 
Ja vapautan itseni muistamasta katkoa kukkavarsia.

Uskon että ensi kesänä siementaimia vielä entiseltä kasvupaikalta löytyy, 
mutta keksin näille rauhaisan paikan levitä jos vain uuteen paikkaansa asettuvat:
siirsin pikkutaimet trampan alle, siellä kun ei kasva vielä juuri mitään. 
Paikka on vaihtelevasti varjoisa, joten katsotaan...
Sinne toivon sinisen kukkameren,
ja ehkä ensi kesänä hankin myös pari valkoista joukkoon leviämään.

Mukavaa on että tämä ihanuus näin viihtyy, 
ja toivon, että viihtyy mökkipihassamme jatkossakin. 


lauantai 11. marraskuuta 2017

Heipat avotakalle

Menneen kevään ja kesän suurin aikaansaannos oli mökin takkaremontin valmistuminen.
Remonttia aloiteltiin jo edellisenä syksynä purkamalla vanha avotakka pois, 
jotta keväällä pakkasten mentyä pääsee muurari hommiin, 
ja uusi lämmönlähde olisi paikoillaan mökkikauden alkaessa.




Ihan ei suunniteltu aikataulu pitänyt, kiitos yöpakkasten
jotka jatkuivat pitkälle kevääseen, mutta juhannuksena uusi uuni oli paikoillaan. 

Kyllä me silti alkukesäkin mökkeiltiin, ahtauduttiin vaan 
koko Kiljusen herrasväki leikkimökkiin, ihmisineen eläimineen. 
Tiukkaa teki mutta tunnelmaakin oli :)

Ja se juhannus, se meni rattoisasti mökkiä siivoten - puoliltaöin käytiin huussin kulmalta 
pikaseen kurkkaamassa naapurin rantaan, missä kokko loimusi komeasti, 
ja sitten omia siivoiluja jatkamaan.

Samaan syssyyn poistettiin keittiön ja tuvan välinen ovi, pistettiin seinää nurin
 ja jätettiin vain matala saareke huoneiden väliin. 
Keittiön retrot turkoosit kaapitkin saivat kesän aikana uuden värin.


Lämpöiset kiitokset kuuluvat taitavalle muurarille, 
sekä sepälle joka pönttöuunimme teki.
 Täällä ollaan nyt onnellisia pönttöuunin lämmöstä, 
ja samalla saatiin mökkikin päivitettyä uudelle vuosikymmenelle.

Kesä

Kesä oli Kesä!

Vaikka paistetta sai odottaa. Kasvit juroivat. Uimavesi pysyi kylmänä. 
Se oli kuitenkin kovasti odotettu kesä!
Erilainen, mutta kesä!








Voi olla, että kun lapset aikuisina muistelevat tätä mennyttä kesää,
muistelevat he miten kukkaset kukkivat.

 Ja mökkirannassa polskittiin tuntitolkulla.

Olihan se yksi niitä lämpimiä ja aurinkoisia lapsuuden kesiä.


Kuvissa tämän kesän akileijoja, siemenkasvatteluja menneiltä keväiltä.
Istutin jälleen uusia siementaimia, jotka toivottavasti pääsevät kukkaan ensi kesänä.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Täältä elonmerkkiä lähetellään...




Vuosi on vienyt tätä naista niin vauhdilla että jäi blogielämä ihan kokonaan, suurimpana tekijänä kai uudet työkuviot. 

Nyt kun naputtelin tunnukset blogiin ja sivu aukesi, niin ai ihanaa, tulipas kotoisa olo!
Ja tässä sitä nyt ollaan. Päivitellään nopeaa ajan kulua ja toivottavasti myös blogia.



Kevät meni kesää odotellessa ja kukkasia esikasvatellessa,
kesä nopeasti kukkasia kasvatellen ja aurinkoa odotellen.

Ja nyt ollaan syksyssä ja sydämessä jo seuraavan kesän odotus ja uudet suunnitelmat
koti- ja mökkipihaan.



Näin se menee, vuoden kierto.

Mukava jos löysit tänne, 
itsekin lähden nyt pienelle blogikierrokselle :)

S

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sisällä ja ulkona



Niin salkoruusuihin kuin kelloköynnökseenkin olen ihastunut.
Vauhtiin päästyään kukkivat pitkään ja viehättävissä väreissä.
Miten tuo kelloköynnöksen kukka onkin ihana!
Cup and saucer


 Sisälläkin kukkii. 
Kylmältä suojaan pääsivät pelargonit Clarion ja Marimba,
näin ainakin nimet ruukuissa olevien kuluneiden jätskitikkujen mukaan.
Myös joulukaktuksen nostin nuppuisena sisään,
kukassa nyt sekin. 

Lokakuu ja kukkia riittää vielä maljakkoonkin. 
Uusimmassa Viherpihassa on perhosamaryllis Gervase,
sama jonka olin meille joulun odotuksissani tilannut
siltä varalta että viime joulun kaunein Papilio ei selviäisikään uuteen talveen.
Amaryllisten myötä vähän jo mieleen alkaa joulu hiipiä...
Eikä kausi ole vielä ehtinyt ihan loppuunsa pihallakaan
kun jo pääsee uutta suunnittelemaan...
:)