lauantai 9. joulukuuta 2017

Voi maanantai mitä eteeni toitkaan! Kirpparilla...

Nyt joulun alla on tullut poikettua kirppareilla normaalia tiuhempaan.
Normaaliin sillointällöin -tahtiin on tullut tavoitteellisuutta, 
kun toivon löytäväni jotain ihanaa, vanhaa, jouluista kotiin.

Ja on eteeni joulun suloisuuksia tullutkin.

Kuparihattuinen lyhty oli kirpparilla alahyllyn perimmäisenä, joten kyykistely kannatti.
Kesäksi vien tämän mökille, kunhan se ensin valaisee talvemme kotona.

Kirppislöytö!

Iloinen löytö oli myös tämä sähkökynttelikkö, kenties 60-luvulta.
Modernimpi kynttelikkö sai väistyä tieltä, nyt mennään mummolatunnelmalla :)


Joulukoristeita on muutamia ihania tullut vastaan,
kuusenkoristeista hauskimpana kenties pukkipallo :)


Kynttilänjalkoja ei voi olla liikaa.

Yksi suosikkini on jo kauan ollut Riihimäen lasin "laatikkomalli" 70-luvulta.
Tänä syksynä sytyin myös näille Juhavan kynttilänjaloille
samalta vuosikymmeneltä.
Lautasliinaa en näihin liittäisi,
mutta havut tuovat ihanasti joulua kattaukseen.


Ehkä ihanista ihanin joulukoristeeni tällä hetkellä on kuitenkin tuo tonttu,
persoonallinen savolaistonttu Mikkelistä.


Selässään se kantaa sammaleenvihreää reppua, 
kädessään kilikelloa, vaiko kupillista hehkuviiniä?

Joskus se on ehkä ollut osa isompaa kokonaisuutta, en tiedä,
mutta minulle ihana näin.


Tähden muotoisista kynttilänjaloista tykkään myös.
Tänä syksynä eteeni on tullut näitä litteitä tähtiä, juuri tuikuille sopivia.
Taustaa en tunne, enkä valmistajaa, mutta pohjassa seisoo "YR".
Täysin identtisiä nämä eivät keskenään ole,
sillä joihinkin tuikku istuu täsmälleen, yhteen sama tuikku on hiukan liian iso.
Myös sakaroissa on pieniä eroavaisuuksia.


Sitten siihen maanantaiseen löytöön.
Siinä se pöydällä nökötti ja odotti löytäjäänsä.

Kaunis.

Tapio Wirkkala // 3580
Väriltään maljakko on vaalean harmaa,
mutta iltapäivän aurinko oli niin ihana
ja fiilis sen mukainen,
että halusin ikuistaa löytöni auringonpaisteessa.

Joulunalustunnelmaa tulevaan viikkoon
ja iloisia kirppislöytöjä niitä toivoville!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kiitollinen

Sininen on taivas,
siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet,
sinisyyttä heijastaen.



Valkoinen on hanki,
valkoiset on yöt kesien.

Valkoiset on pilvet,
lampaat nuo taivaan sinisen.






Sininen ja valkoinen /
Jukka Kuoppamäki




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Vinhasti leviävä lehtosinilatva

Tuoksun pysäyttämänä löysin lehtosinilatvan puutarhamyymälän hyllystä 
pari kesää sitten, ja otin kolme taimea mukaani.
Tuona kesänä olin tehnyt mökkipihaan uuden kukkapenkin, 
ja lehtosinilatvaan ihastuneena istutin taimet pionien ja akileijojen väliin. 

Oli kukintaa, tuoksua ja mehiläisiäkin, eli sain mihin ihastuin ja enemmänkin. 

Lehtosinilatva // Polenomium caeruleum


 Tänä kesänä (vai joko kesästä 2017 puhutaan viime kesänä?) huomasin sinilatvojen 
villiintyneen kasvuun - siementaimia oli pitkin penkkiä. Luin tämän leviävän suikertavan juurakon sekä siementen avulla.
Siirtelin siementaimia pois kukkapenkistä toisaalle, 
missä nämä villikot saisivat riehaantua rauhassa, 
mutta kukkapenkissäkin näitä suikertelijoita vaan tupsahteli lisää.
 
Lokakuun kukintaa.

Lehtosinilatvan pieniä taimivillikoita

Ei auttanut muu kuin siirtää emotaimetkin toisaalle, 
niin nätti kuin tämä sininen lisä olisi omalla paikallaan ollutkin. 
Kukkavarsien katkaisu kukinnan jälkeen olisi toinen vaihtoehto,
mutta annan näiden nyt kukkia siellä missä saavat olla luonteelleen tyypillisinä;
villinä ja vapaina. 
Ja vapautan itseni muistamasta katkoa kukkavarsia.

Uskon että ensi kesänä siementaimia vielä entiseltä kasvupaikalta löytyy, 
mutta keksin näille rauhaisan paikan levitä jos vain uuteen paikkaansa asettuvat:
siirsin pikkutaimet trampan alle, siellä kun ei kasva vielä juuri mitään. 
Paikka on vaihtelevasti varjoisa, joten katsotaan...
Sinne toivon sinisen kukkameren,
ja ehkä ensi kesänä hankin myös pari valkoista joukkoon leviämään.

Mukavaa on että tämä ihanuus näin viihtyy, 
ja toivon, että viihtyy mökkipihassamme jatkossakin. 


lauantai 11. marraskuuta 2017

Heipat avotakalle

Menneen kevään ja kesän suurin aikaansaannos oli mökin takkaremontin valmistuminen.
Remonttia aloiteltiin jo edellisenä syksynä purkamalla vanha avotakka pois, 
jotta keväällä pakkasten mentyä pääsee muurari hommiin, 
ja uusi lämmönlähde olisi paikoillaan mökkikauden alkaessa.




Ihan ei suunniteltu aikataulu pitänyt, kiitos yöpakkasten
jotka jatkuivat pitkälle kevääseen, mutta juhannuksena uusi uuni oli paikoillaan. 

Kyllä me silti alkukesäkin mökkeiltiin, ahtauduttiin vaan 
koko Kiljusen herrasväki leikkimökkiin, ihmisineen eläimineen. 
Tiukkaa teki mutta tunnelmaakin oli :)

Ja se juhannus, se meni rattoisasti mökkiä siivoten - puoliltaöin käytiin huussin kulmalta 
pikaseen kurkkaamassa naapurin rantaan, missä kokko loimusi komeasti, 
ja sitten omia siivoiluja jatkamaan.

Samaan syssyyn poistettiin keittiön ja tuvan välinen ovi, pistettiin seinää nurin
 ja jätettiin vain matala saareke huoneiden väliin. 
Keittiön retrot turkoosit kaapitkin saivat kesän aikana uuden värin.


Lämpöiset kiitokset kuuluvat taitavalle muurarille, 
sekä sepälle joka pönttöuunimme teki.
 Täällä ollaan nyt onnellisia pönttöuunin lämmöstä, 
ja samalla saatiin mökkikin päivitettyä uudelle vuosikymmenelle.

Kesä

Kesä oli Kesä!

Vaikka paistetta sai odottaa. Kasvit juroivat. Uimavesi pysyi kylmänä. 
Se oli kuitenkin kovasti odotettu kesä!
Erilainen, mutta kesä!








Voi olla, että kun lapset aikuisina muistelevat tätä mennyttä kesää,
muistelevat he miten kukkaset kukkivat.

 Ja mökkirannassa polskittiin tuntitolkulla.

Olihan se yksi niitä lämpimiä ja aurinkoisia lapsuuden kesiä.


Kuvissa tämän kesän akileijoja, siemenkasvatteluja menneiltä keväiltä.
Istutin jälleen uusia siementaimia, jotka toivottavasti pääsevät kukkaan ensi kesänä.