Vihreitä kuulumisia

Tänään koulin pienet orvokit omiin ruukkuihinsa.
Koon puolesta ei kiirettä olisi vielä ollut, mutta koska reissaavat pariksi viikoksi
lomalle nämäkin, arvelin, että voisivat pärjätä reissunsa ajan paremmin omissa ruukuissaan.

Hetki, jona orvokit koulin, on minulle jonkinlainen portti kevääseen.
Siementen kylvön aikaan vuodenvaihteessa kevät tuntuu olevan vielä
kovin kaukana, mutta ensimmäisestä koulinnasta se lähtee,
ruukkumäärä kasvuun ja reippaampi kylväminen.

Mirabilis jalapa

Mökinihmekukka iti tänä vuonna lautalla nopeasti.

Tällä ei olisi vielä ollut kiire, mutta minulla tuntui olevan...

Toivon, että latvomalla saan tästä viimekesäisiä

tuuheammat taimet jo alkukesästä.

Kiireeseen saattoi vaikuttaa myös se, että löysin minulle uuden, ihanan värin.

Myös kelloköynnöksen tykkään kasvattaa alkuun lautalla.

Cobaea scandens

Kasvuunlähtöä on ilo seurata;

kuinka siemenen kuori raottuu ja sieltä tulee esiin vihreä koukku, 

kuinka varsi nousee korkeuksiin ja kuinka sirkkalehdet lopulta 

vapautuvat kuoristaan, ja kuinka ensimmäinen varsinainen lehtipari 

lähtee hetkisen jurottuaan kasvuun.

Kotikutoinen dokkari-dekkari-kasvutarina :)

Lautalla muodostuu myös ihan mukavat juuret.

Tukikepitkin sain kaivaa esille ensimmäisen kelloköynnöksen jo kiertyessä
kasvivalon jalan ympärille.

Päivä on jo selvästi pidentynyt,

ja kilvan bongailemme säteitä niin ulkona kuin sisälläkin.

Sisällä ja ulkona

Niin salkoruusuihin kuin kelloköynnökseenkin olen ihastunut.

Vauhtiin päästyään kukkivat pitkään ja viehättävissä väreissä.

Miten tuo kelloköynnöksen kukka onkin ihana!

Cup and saucer

 Sisälläkin kukkii. 

Kylmältä suojaan pääsivät pelargonit Clarion ja Marimba,
näin ainakin nimet ruukuissa olevien kuluneiden jätskitikkujen mukaan.
Myös joulukaktuksen nostin nuppuisena sisään,
kukassa nyt sekin. 

Lokakuu ja kukkia riittää vielä maljakkoonkin. 

Uusimmassa Viherpihassa on perhosamaryllis Gervase,

sama jonka olin meille joulun odotuksissani tilannut
siltä varalta että viime joulun kaunein Papilio ei selviäisikään uuteen talveen.

Amaryllisten myötä vähän jo mieleen alkaa joulu hiipiä...

Eikä kausi ole vielä ehtinyt ihan loppuunsa pihallakaan

kun jo pääsee uutta suunnittelemaan...

:)

Auringon laskiessa

Köynnöstävä mansikka, huomaatkos.

Kiipeilee kelloköynnöksen lomassa.

Orvokkikarkulaiset, niitä tupsahtelee lisää terassilautojen välistä.

Söpöläinen!

Toissakevään siemenkasvatuksia tämä salkoruusu, on varreltaan jo minua pidempi.

Kauniita unia! 

Kelloköynnös ruukussaan ja kevään koitto

Laitoin koulinnan yhteydessä pari kelloköynnöstä jo pysyviin ruukkuihinsa, 

mutta pitkä on aika vielä ulospääsyyn. 

Ensimmäinen daaliakin aloitti kasvun.

Saa nähdä olenko näiden ensimmäisten kanssa vielä pulassa. 

Olen suunnitellut laittavani daaliat omaan penkkiinsä,

mutta laitanko ne maahan ruukuissaan vai ilman, 

sitä vielä mietin.

Kukkisiko runsaammin ilman ruukkua?

Mökillä oli viikonloppuna vielä täysi talvi, 

mutta kotipihassa aurinkoiset päivät tekivät tehtävänsä

ja nyt mullasta pilkistää pieniä alkuja!

Hip ja hei!

Pioniko se siellä?

Ja kun ihan varoen nostelin salkoruusun kuivuneita lehtiä niin alla näkyi jo uutta kasvua.
Nämä ovat viime kevään siemenkasvatteluja, huisia että ovat selvinneet talvesta.

Laitoin lehdet takaisin peitoksi, kasvakaa, ihanat!

Kaupan makeasta suippopaprikasta meillä tykkäsi lapsetkin,

joten laitoin sitä muutaman siemenen verran itämään. 

Mahtaako näistä kasvaa emokasvin kaltaisia?

Kasvutilaa odottavat

Tuleviksi päiviksi / viikoiksi onkin vapaa-ajalle sitten tiedossa mukavasti puuhaa.

Alkaa koolla... :)

Kelloköynnös part II

Pohdin aiemmin (täällä, klik) mahtavatko kelloköynnökseni itää lainkaan 

kun mullan pinnalla ei alkanut näkyä eloa. 

Laitoin sitten varalta muutaman siemenen lisää.

Kuten kuvista näkyy, itiväthän ne ensimmäisenkin istutuserän siemenet 

 ja alkavat nyt ojennella ensimmäisiä varsinaisia lehtiään.
Ihanaa!

Ihanaa on myös se että siemenpussien sijaan 

saa pikkuhiljaa kuvata jo pieniä kasvunalkujakin.