Vihreitä kuulumisia

Tänään koulin pienet orvokit omiin ruukkuihinsa.
Koon puolesta ei kiirettä olisi vielä ollut, mutta koska reissaavat pariksi viikoksi
lomalle nämäkin, arvelin, että voisivat pärjätä reissunsa ajan paremmin omissa ruukuissaan.

Hetki, jona orvokit koulin, on minulle jonkinlainen portti kevääseen.
Siementen kylvön aikaan vuodenvaihteessa kevät tuntuu olevan vielä
kovin kaukana, mutta ensimmäisestä koulinnasta se lähtee,
ruukkumäärä kasvuun ja reippaampi kylväminen.

Mirabilis jalapa

Mökinihmekukka iti tänä vuonna lautalla nopeasti.

Tällä ei olisi vielä ollut kiire, mutta minulla tuntui olevan...

Toivon, että latvomalla saan tästä viimekesäisiä

tuuheammat taimet jo alkukesästä.

Kiireeseen saattoi vaikuttaa myös se, että löysin minulle uuden, ihanan värin.

Myös kelloköynnöksen tykkään kasvattaa alkuun lautalla.

Cobaea scandens

Kasvuunlähtöä on ilo seurata;

kuinka siemenen kuori raottuu ja sieltä tulee esiin vihreä koukku, 

kuinka varsi nousee korkeuksiin ja kuinka sirkkalehdet lopulta 

vapautuvat kuoristaan, ja kuinka ensimmäinen varsinainen lehtipari 

lähtee hetkisen jurottuaan kasvuun.

Kotikutoinen dokkari-dekkari-kasvutarina :)

Lautalla muodostuu myös ihan mukavat juuret.

Tukikepitkin sain kaivaa esille ensimmäisen kelloköynnöksen jo kiertyessä
kasvivalon jalan ympärille.

Päivä on jo selvästi pidentynyt,

ja kilvan bongailemme säteitä niin ulkona kuin sisälläkin.