Tuoksun pysäyttämänä löysin lehtosinilatvan puutarhamyymälän hyllystä
pari kesää sitten, ja otin kolme taimea mukaani.
Tuona kesänä olin tehnyt mökkipihaan uuden kukkapenkin,
ja lehtosinilatvaan ihastuneena istutin taimet pionien ja akileijojen väliin.
Oli kukintaa, tuoksua ja mehiläisiäkin, eli sain mihin ihastuin ja enemmänkin.
 |
Lehtosinilatva // Polenomium caeruleum |
Tänä kesänä (vai joko kesästä 2017 puhutaan viime kesänä?) huomasin sinilatvojen
villiintyneen kasvuun - siementaimia oli pitkin penkkiä. Luin tämän leviävän suikertavan juurakon sekä siementen avulla.
Siirtelin siementaimia pois kukkapenkistä toisaalle,
missä nämä villikot saisivat riehaantua rauhassa,
mutta kukkapenkissäkin näitä suikertelijoita vaan tupsahteli lisää.
 |
Lokakuun kukintaa. |
 |
Lehtosinilatvan pieniä taimivillikoita |
Ei auttanut muu kuin siirtää emotaimetkin toisaalle,
niin nätti kuin tämä sininen lisä olisi omalla paikallaan ollutkin.
Kukkavarsien katkaisu kukinnan jälkeen olisi toinen vaihtoehto,
mutta annan näiden nyt kukkia siellä missä saavat olla luonteelleen tyypillisinä;
villinä ja vapaina.
Ja vapautan itseni muistamasta katkoa kukkavarsia.
Uskon että ensi kesänä siementaimia vielä entiseltä kasvupaikalta löytyy,
mutta keksin näille rauhaisan paikan levitä jos vain uuteen paikkaansa asettuvat:
siirsin pikkutaimet trampan alle, siellä kun ei kasva vielä juuri mitään.
Paikka on vaihtelevasti varjoisa, joten katsotaan...
Sinne toivon sinisen kukkameren,
ja ehkä ensi kesänä hankin myös pari valkoista joukkoon leviämään.
Mukavaa on että tämä ihanuus näin viihtyy,
ja toivon, että viihtyy mökkipihassamme jatkossakin.