Miten tässä näin pääsi käymään?
Lila ei ole koskaan ollut suosikkivärini,
ei vaatteissa, sisustuksessa tai kukkasissakaan,
ja tällä hetkellä se on yllättäen päävärinä mökkipihassa.
Iiristen / kurjenmiekkojen tarina on kuitenkin rakas.
Ne ovat isäni istuttamia joskus kauan sitten,
eivätkä ne olleet kukkineet mökkipihassa enää vuosikausiin.
Parannellessani vanhaa kukkapenkkiä löysin sieltä
juurakoita maahan hautautuneena.
Kuvittelin niiden olevan vanhoja gladioluksen juurakoita
ja istutin ne uudistettuun kukkapenkkiin.
Juurakot juroivat pari kesää,
ja tänä kesänä ne puhkesivatkin kukkaan!
Eihän näitä voi olla rakastamatta!
Lilaa löytyy tällä hetkellä myös laukoissa, orvokeissa ja tietenkin ruohosipulissa,
lupiineja unohtamatta.
Ihanaa uutta kesän viikkoa!
Ihanat kukat ja kuvat!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaLilakin alkaa kukinnan myötä tuntua ihan hyvältä...
Iirikset ovat kauniita! Minullakin on niitä ja tykkään niistä kovin.
VastaaPoistaTuntuvat olevan myös kestäviä, kun vuosienkin jälkeen löytävät elinvoimansa. Ihana perinnelaji!
PoistaLempparivärini:)
VastaaPoistaEi tämä enää yhtään hassummalta väriltä tunnukaan nyt kun on saanut kukintaa katsella. Niin se maku kehittyy... :)
PoistaUpeat irikset!
VastaaPoistaViolettia olen varta vasten etsinut kukkapenkkeihini.
Kiitos :)
PoistaMinä täällä suunnittelen jos laittaisin vaaleanpunaista iristä sekaan,ihan pienesti...
Ja taas saatiin asiaa taimikaupoille!:)